Metsäkato
Wikipedia
Metsäkato tarkoittaa metsän tahatonta tai tarkoituksellista muuttumista puuttomaksi alueeksi. Yleensä se tarkoittaa, ettei metsien häviämistä korvata metsän uudelleenistutuksella tai että, metsän häviämisellä on muutoin pysyviä tai merkittäviä vaikutuksia ekologiaan.
2000-luvulla metsäkato uhkaa muun muassa Amazonin ja Indonesian ja Malesian sademetsiä. Maailmassa on miljoonia eliölajeja, joista useimpia ei edes tunneta. Metsäkadon vuoksi pieniä ja suuria nisäkkäitä, matoja, koppakuoriaisia, kasveja, sieniä ja mikrobeja uhkaa sukupuutto. Ekologia, ihmiskunta, biotekniikka, lääketeollisuus, tekniikka, maatalous, elintarviketuotanto, ympäristönsuojelu, asianajajat ja pörssit ovat kohdanneet riskin menettää peruuttamattomasti korvaamatonta kulttuuri-, luonto- ja geeniperintöä.
Trooppiset sademetsät ovat vähentyneet 200 vuodessa puolella. FAOn mukaan trooppiset metsät hupenivat viime vuosikymmenen aikana 95 miljoonaa hehtaaria, mikä on neljä kertaa Suomen ala. Eniten tuhoutui metsiä Brasiliassa, Kolumbiassa ja Indonesiassa. Tunnetuista eläinlajeista elää 70% trooppisissa metsissä. Puut ovat vain yksi paikallisten asukkaiden metsän hyödyke.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Euroopassa metsiä oli hävitetty jo keskiajalla. 1910-luvulla metsiä raivattiin maailmassa 96 000 km2/vuosi (vastaa Indianan osavaltiota). 1930-luvulla metsäpaloissa paloi 158 000 2/vuosi (vastaa Michiganin osavaltiota). Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa metsäala väheni 25% vuosina 1880-1950. Samana aikana Thaimaassa riisipellot kolminkertaistuivat ja kumiplantaasit laajenivat yli 500 000 ha:iin verrattuna vuoden 1913 1600 ha:iin. Brasiliassa kahviplantaasien ala 17-kertaistui vuosina 1920-31, samalla kun hävitettiin Atlantin rannikkometsää. Brittien suunnitelma oli tuoda raaka-aineita ja myydä jalostettuja tuotteita. Plantaasitalous laajeni etenkin tropiikissa. Alkuperäiset metsät hävitettiin ja imperiumi korvasi ekosysteemejä tuottoisilla monokulttuureilla, kuten kahvi- ja teeplantaasit. Eroosiosta tuli yleinen ongelma.[2]
[muokkaa] Alueet
Worldwatchin C. Flavin ja R. Engelmanin mukaan sademetsiä katoaa vuosittain 13 milj. ha, mikä aiheuttaa 6,5 mrd. tn hiilidioksidipäästöt.[3]
YK:n mukaan metsän peittivät 30% maapallosta vuonna 2005. Metsät sitovat 283 Gt hiiltä kasveihin, 38 Gt kuolleeseen puuhun ja 317 Gt maahan ja roskiin. Yhteensä hiiltä on 638 Gt (2005). Vuosina 1990-2005 metsäkato oli 13 miljoonaa ha vuodessa. Metsäkato vastasi noin 20%:sta kasvihuonepäästöjä 1990-luvulla.[4]
60- ja 70-luvuilla Filippiinit nousi 4:n suurimman puunviejämaan joukkoon hakkaamalla 90% metsistään. 1980-luvulla Indonesian, Brasilian ja Malesian osuus metsien häviämisestä oli 53% yhteensä maailmassa.[5]
[muokkaa] Syyt
Metsäpalot. Kaupunkien ja asutuksen leviäminen metsiin. Metsiä muutetaan laidunmaiksi ja pelloiksi. Syinä voi olla köyhyys, maanomistusrakenteet tai maanvuokraus ulkomaille.
YK:n ja FAO:n mukaan vuosina 1990-2010 teollisuusmaissa käytetään 12-kertainen määrä raakapuuta henkeä kohti kehitysmaihin verrattuna (vuoden 2010 ennuste 1073 m3/1000 as.[5]
[muokkaa] Vallan jako
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Hajanaisen, valikoidun sirpaletiedon sijaan yhteenveto |
Indonesian hallitus otti metsät omistukseensa vuonna 1967. Paikallisyhteisöillä ei ollut oikeuksia valvoa luonnonvaroja eikä hallituksella kykyjä valvoa maan laajoja alueita. Metsien hallinnassa voi olla tulonjaon suhteen eturistiriitoja. Hallitus voi olla riippuvainen metsien hakkuutuloista. Alkuperäiskansojen hallitsimien maiden pitkäaikaisia vuokrasopimuksia kansainvälisille suuryrityksille voi kyseenalaistaa. Brittiläisessä Kolumbiassa (Kanada) valtio omistaa 94% maasta sisältäen alkuperäiskansojen maat. Heikko lainsäädäntö tai lakien toimeenpanon laiminlyönti saattaa edistää metsävarojen hävittämistä. Brasilian ympäristöministeriö ei saanut 1990-luvulla toimeenpanovaltaa metsävarojen valvontaan. Myös esimerkiksi Brittiläinen Kolumbia, Kambodza ja Venäjä ovat menestyneet huonosti lakien valvonnassa.[5]
[muokkaa] Vaikutus ekologiaan
Maan kosteustasapaino muuttuu. Tulvariski kasvaa. Maan eroosio kasvaa. Kasvi- ja eläinkannat vähenevät ja vaihtuvat. Joidenkin lajien sukupuutto on mahdollinen.
Vuoden 1998 tulvatuhojen jälkeen Kiinan hallitus ryhtyi toteuttamaan Jangtsen yläjuoksun hakkuukieltoja ja aloitti uudelleen metsityksen. Valuma-alueen metsästä oli menetetty 85%. Kiinan hallitus myönsi, että metsät ovat vettä varastoidessaan kolme kertaa arvokkaampia kuin puutavaraksi hakattuina.[5]
[muokkaa] Kansainvälinen valuuttarahasto
IMF takasi Indonesian taloutta vuonna 1998. Se vaati lopettamaan vaneriteollisuuden kartellin. IMF rohkaisi palmuöljyviljelmien laajentamiseen, mikä johti laajoihin tuhoisiin tulipaloihin.[5]
[muokkaa] Ilmastonmuutos
Metsäkato aiheuttaa 1/5-osan kasvihuonekaasupäästöistä. Metsäkadon torjunta ja alkuperäiskansojen oikeudet sisältyvät ilmastoneuvotteluihin.[6]
[muokkaa] Konfliktit
UNEPin mukaan metsäkato liittyy konflikteihin. Metsäkato on vaikuttanut esimerkiksi paimenyhteisöön Sudanissa.[3]
Tim Flanneryn mukaan Sahelin ongelma on kiistattomasti osoitettu ja ilmiselvä: ilmastokatastrofi. Sahelin ilmastosiirtymä on ajanut ihmiset epätoivoon. Paimentolaiset etsivät laidunmaata maanviljelysmailta ja riitaantuvat. Vuonna 2006 YK ruokki jo 1,3 miljoonaa ihmistä (yhteensä 6 milj.) ja ongelma jatkuu. Tim Flanneryn mukaan Sahelin ilmastosiirtmä on niin mittava ilmiö, että se voi vaikuttaa koko planeetan ilmastoon.[7]
[muokkaa] Ehkäisy
[muokkaa] Suojelu
Metsäkatoa vähentävään suojeluun sisältyvät: Metsiensuojeluohjelmat, rahastot ja kansainväliset sopimukset. Ilmastonmuutossopimukset voisivat rohkaista uudelleenmetsittämistä hiilen sitomiseksi. Kansainvälisin sopimuksin voitaisiin kieltää alkuperämaassa laittomasti kaadetun puun maahantuonti.[5]
[muokkaa] Kehitys
Metsäkatoa ja tarvittavaa puumateriaalin määrää voi vähentää myös kehityksellä: Puun käytön tehostaminen ja kierrätys, rakennusmenetelmien kehitys, paperin valmistuksen kehitys, jätepuun minimointi, vaihtoehtoiset materiaalit ja materiaaleja ja energiankulutusta säästävät toimintatavat.kenen mukaan?
FAO:n mukaan (1995) puun tuotanto vaatii vähemmän energiaa ja tuottaa vähemmän päästöjä kuin esimerkiksi betoni- tai muovimateriaali rakentamisessa.[5]
Jätepaperinkierrätys on menestys. Kierrätys kominkertaistui vuosina1970-1995.!990-luvulla 36% kaikesta paperista valmistettiin kierrätyskuidusta. Vielä on kasvuvaraa.[5]
Teollisuusmaiden tulisi pyrkiä omavaraisiksi puumateriaalien suhteen.kenen mukaan?
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Esko Kuusisto ja Jukka Käyhkö, Globaalimuutos, Suomen Akatemian Figare-ohjelma Otava 2004, s.99, 105
- ↑ J. Donald Hughes, Maailman ympäristöhistoria, Vastapaino 2008, An Environmental History of the World: Humankind's Changing Role in the Community of Life. Routledge, 2001, s. 221-223, 197-198
- ↑ 3,0 3,1 Maailman tila 2009, Worldwatch instituutti, Gaudeamus 2009, s. 29
- ↑ Fact sheet: Reducing emissions from deforestation in developing countries: approaches to stimulate action United Nations Framework Convention on Climate Change
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 5,7 Maailman tila 1999, Metsätuotteet muutoksessa s.76, 83, s.90-91: IMF, Kiina, valta
- ↑ Metsäkadon torjunnasta sopu ilmastoneuvotteluissa, HS 11.12.2008 B1
- ↑ Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat, Otava 2006 (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005) s. 116, 121, 122, 126
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kuvia Kongon metsäkadosta Guardian syyskuu 2009
